Rakkauteni nukketeatteriin leimahti nuorena, jolloin toimin yhden päivän nukketeatterin roudarina. Kyselin heiltä paljon ja tein sen aikaisilla taidoillani oman versioni heidän käyttämästä nukesta. Pääsin aikanaan heidän nukentekokurssille ja selvisi, etten ollut ihan ymmärtänyt tai muistanut oikein heidän käyttämäänsä tekniikkaa, mutta eipä tuo haitannut. Hauskaa nuken tekeminen silti oli.
Nukketeatteri on vienyt minua useiden nukketeatterikurssien kautta opiskelemaan nukketeatterialan ammattitutkintoa, joka lisäsi ns. löylyä kiukaalle. Siitä lähtien olen käyttänyt erityisellä rakkaudella nukketeatteria työssäni lasten ja perheiden kanssa. Välillä on tullut onnistumisia ja toisinaan on vähintääkin mennyt penkin alle, mutta niistä olen aina oppinut jotain.
Kun jäin kotiin esikoiseni kanssa, aloitin opiskelemaan kasvatustiedettä avoimessa yliopistossa, mikä johti siihen, että päädyin seuraavaksi opiskelemaan draamakasvatuksen perusopintoja. Nälkä oli sen verran kova, että suoritin vielä draamakasvatuksen aineopinnot.
Näiden opintojen aikana minulle kypsyi ajatus siitä, että haluan auttaa kanssa kasvattajia hyödyntämään nukketeatteria työssään.
Kommentit
Lähetä kommentti